Mietin viimeistä n. puolta vuotta elämässäni kiitollisena ja nöyränä. Matka on ollut kummallinen, odottamaton, jännittävä ja ihmeitä täynnä. Olen tällä hetkellä virallisesti työtön työnhakija ja sivutoiminen yrittäjä. Oman päämäärän uudelleen määrittäminen on ehkä tämän matkan haastavin vaihe. Voisiko uusi päämäärä olla muunnelma vanhasta? Yksi ohjaavia päämääriäni on ollut Savonlinnan seudun elinvoiman tukeminen. Edellisessä työssäni se oli työn pääsisältö, nyt se vapaaehtoistöideni tärkein motivaattori. Ja toivon, että talkoohenkisen tekemiseni kautta syntyy seudulle vetovoimaa, yrityksille myyntiä ja työpaikkoja. Unelmani on, että syntyy SE työpaikka myös minulle, että minusta tulisi työllinen eli ihminen, joka saa palkkaa työstään. Kesästä asti olen ollut Sitran työrukkasena made in -prosessissa. Se on ns. elinvoiman lähteet -ohjelman yksi työkalu paikallisen yrittäjäverkoston aktivoimiseen ja tukemiseen. Syksyllä sitouduin Vihreiden eduskuntavaaliehdokkaaksi, yksi pidempi työnhakuprosessi siis menossa! Viime viikolla minut valittiin Savonlinnan seudun Vihreiden naisten puheenjohtajaksi. Vihreissä kiehtoo vakaa arvopohja. Koen voivani olla tässä ryhmässä eniten oma itseni. Muutoksen tarina jatkuu...

Joskus pienikin sparraus ja uskominen yrittäjän projekteihin voi tuottaa älyttömän hienoa tulosta myös hankkeelle. Eilen pääsimme seuraamaan Kalevala-jazz festivaaleja, jonka järjesti petroskoilainen matkatoimisto around.ru

http://around.karelia.ru/

Päivä kului kuulumisia vaihtaessa Kulttuuriministeriössä, joka uuden ministerin myötä on vielä hiukan hukassa oman sisäisen organisoitumisen suhteen. Onneksi asioilla on tapana järjestyä Venäjälläkin.

Hankke mahdollisti erittäin suosiollisen edelläkävijätilanteen Savonlinnalaiselle Ilomieli yritykselle, joka on pieni, ketterä, suloinen ja erittäin ekologinen:) Heidän tuotteiden näyttelyn avajaiset pidetään tänään Petroskoissa. Kyseessä on ensimmäinen Venäjällä järjestettävä ekodesing vaatteita esittelevä näyttely. Lisäksi yrittäjät ovat tulossa pitämään koulutusta paikallisille käsityöläisille marraskuussa.

Venäjänkielinen tiedote näyttelystä:

http://komart.karelia.ru/news/?eid=5152

Hakiessani näyttelyyn tulevaa esineistöä vein mukanani sosiaalisen median asiantutijan Natalia Korolevan Moskovasta, joka piti Suoma ry:n jäsenille luentoa sähköisen markkinoinnin mahdollisuuksista suomalaisille matkailualueorganisaatiolle.

Natalian blogikirjoitus venäjäksi, joka levisi kiitettävästi julkaisun jälkeen ympäri Venäjän nettimaailmaa:

http://shokopay.livejournal.com/13029.html

Tässä vielä linkki Ilomieli-yrityksen sivustolle:

www.ilomieli.com

Nyt olisi vielä luvassa kulttuurilaitosten ihmisten seminaari ennen näyttelyn avajaisia. Valitettavasti kouluttajamme Kiti Häkkinen sairastui keuhkokuumeeseen, mutta päätimme kuitenkin tavata ja keskustella yhteistyöstä, yhteisestä brändistä yms... Katsotaan miten käy:)

Törmäsin eilen myös Venäjän ja Itä-Euroopan Instituutin hankepäällikköön Anneli Ojalaan, joka oli tutustumassa paikallisiin toimijoihin. Nelituntisen jazz-konsertin aikana ehdimme kehitällä yhtä sun toista hankeideaa:) Karjalan tasavallan musiikkiteatterissa istuessamme. Konsertti oli kuitenkin erityisen mieleenpainuva huolimatta pitkästä kestostaan.

Brändi-seminaari pidetty ja se aiheutti hyvin mielenkiintoisen reaktion osallistujissa. Paikalla oli kaikkien keskeisten kulttuurilaitosten edustajat.

Yhteistyö on maailman vaikein asia varsinkin, jos koko kulttuurilaitosten historia osoittaa heidän olevan pahimpia kilpailijoita. He kilpailevat julkisesta rahoituksesta ja yleisöstä. Tämän ajatusmallin muuttuminen tuottaa välillä suorastaan tuskaan.

Kaiken maustaa vielä se, että erinäisiä brändäys yrityksiä on tasavallassa ollut useita. Ehdotukset on tehty suurella rahalla kalliita mainostoimistoja hyödyntäen eikä työ ole tuottanut tulosta. Seminaareja on pidetty lukuisija ja kaikilta on mennyt brändäykseen usko.

Päätimme asiantuntijamme Kiti Häkkisen kanssa kuitenkin olla luopumatta toivosta. Kaksi seminaaria on vielä tulossa syksyn aikana. Olemme erityisesti korostaneet, että kulttuurilaitokset ovat ne, jotka tekevät sen brändin ja me vain autamme heitä kirkastamaan ajatukset. Kohderyhmänä ensisijaiselle yhteistyölle on ajateltu ulkomaalaisia matkailijoita. Se mikä on konkreettinen ensimmäinen myynti- ja markkinointitoimenpide sovitaan syyskuussa pidettävässä seminaarissa.

Reissussa olivat mukana myös kultuuriosuuskunta Vehrän edustaja Simo Koivunen, joka myös opettaa sarjakuvataidetta Annan talolla Helsingissä. Simo ehti verkostoitua matkan aikana paikallisen taidemuseon, sekä taidekoulun kanssa. Jatkoyhteistyötä on luvassa.

Hannu-Pekka Holmström puolestaan ehti sopia yhteistyöstä Filharmonian ja musiikkiteatterin kanssa niin, että musiikkiteatteri tekisi yhteistyötä tanssiteatteri ERI:n kanssa Turussa.

Lisäksi tutustuimme uuteen Kantele-taloon, joka oli kaikin tavoin hämmästyttävä ja erittäin aito kulttuurilaitos. Ehdimme sopia yhteistyöstä kulttuuriosuuskunta Vehrän kanssa. Tavoitteena on kehittää lastenleirikonsepti, jossa erityisesti paneudutaan perinnekulttuuurin päivittämiseen.

Yhteistyötä Keski-Pohjanmaan amk:n kanssakin on viritelty matkan aikana. Seuraavaksi suuntana Parikkala ja ensi vuoden hankehakemuksen kirjoittaminen, jossa heidän olisi ehkä tarkoitus olla mukana.

Bräbiseminaaristamme ja sen tavotteista kirjoitti Karjalan Sanomat. Lehden numero 33  voi tilata pdf-muodossa täältä:

Karjalan Sanomat

e-mail: karjalansanomat@sampo.ru

web: www.karjalansanomat.ru

Tänään Google ystävällisesti valoitti, että tiedotteeni hankkeesta löytyykin useammasta Suomen mediasta. Onnistumisen tunteen määrää ei voi kuvata:) Varsinkin kun tiedotteen takana on Jukka Hämäläisen ja Kiti Häkkisen tuki eli se on syntynyt yhteistyössä huippuasiantuntijoiden kanssa.

Matkalehti:

http://www.matkalehti.fi/index.php?name=Show&nodeIDX=142158

Savonmaa, jossa kuva projektipäälliköstä ei ehkä ole paras mahdollinen:

http://www.savonmaa.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=5220&catid=4&Itemid=3

Tiedote Kauppalehdessä 16.8.2010

http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/lehdisto/hellink/tiedote.jsp?selected=kaikki&oid=20100801/12816206276860

Yrittajat.fi

http://www.yrittajat.fi/fi-FI/uutisarkisto/a/uutiset/karelia-hanke-kehittaa-luovaa-taloutta-molemmin-puolin-rajaa

Uusi Suomi - kommentti tosin hiukan kriittinen:

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/99377-kataisen-venaja-puhe-%E2%80%9Demme-anna-periksi%E2%80%9D

Muita mainintoja hankkeestamme eri yhteyksissä:

Itä-Suomen aluehallintovirasto:

http://www.avi.fi/fi/virastot/itasuomenavi/Ajankohtaista/tapahtumat/Koulutusmateriaalit/Documents/Ven%C3%A4j%C3%A4n,%20Pietarin%20ja%20sen%20l%C3%A4hialueiden%20yhteisty%C3%B6%20It%C3%A4-Suomen%20koulutuksessa%204.5.2010,%20Mikkeli/Etela-Savo_ja_Venaja.pdf

Matkailun edistämiskeskus -MEK:

http://www.mek.fi/W5/mekfi/index.nsf/730493a8cd104eacc22570ac00411b4b/84aea38dbfc4c78cc2257730002670ac/$FILE/Liite%203%20Kulttuurimatkailun%20toimijat%20f.pdf

Kulttuurivienti.fi:

http://www.kulttuurivienti.fi/doc/Selvitys_kulttuurimatkailun_rahoitusohjelmista_22010final.pdf

Kävin tänään tapaamassa Pietarissa Rusinco Ltd:n toimitusjohtajaa Soile Hurttaa. Keskustelimme paljon kulttuurimatkailusta Pietarista Suomeen ja sen mahdollisuuksista. Olisi tärkeää saada suomalainen lipunmyyntijärjestelmä toimimaan Pietarissa ja palvelemaan venäläisiä kulttuurimatkailijoita. Korkeatasoisille kulttuurimatkailupaketeille Suomeen on kuitenkin melko pieni kohderyhmä.

Pietarilaisia kiinnostaa myös enimmäkseen korkeatasoinen kulttuuritarjonta, johon he ovat kulttuurin kuluttajina tottuneet. Toki heistä löytyy myös vähäisempi määrä erilaisista musiikkifestivaaleista ja suomalaisesta kansanperinteestä kiinnostuneita.

Yhteismarkkinoinnilla ja Venäjälle suunnatulla toimivalla lipunmyyntijärjestelmällä mökkivieraille ja ostosmatkailijoille olisi paljon enemmän tekemistä, mikä taas lisää luovan talouden kehittymistä Suomessa.

Yksi muutoksen keskellä elävän oleellisia työvälineitä on tieto. Ihmisellä täytyy olla riittävästi tietoa voidakseen tehdä valintoja. Yksilöllä ja yhteisöllä täytyy olla riittävästi tietoa voidakseen ennakoida tilanteessa, jossa ennakointi voi olla lähes mahdotonta. Muutoksessa tavallisinta on, että tietoa pantataan. Lainsäädäntökin toki tuo omat rajoituksensa, varsinkin pörssiyhtiöiden viestinnälle. Mutta rajoitetuissakin tilanteissa on parasta antaa niin paljon tietoa kuin suinkin on mahdollista. Tieto mahdollistaa myös keskustelun ja uudet ideat, joita ei ehkä tulisi muuten esiin. Tiedon jakaminen antaa tarttumapintoja, joista syntyy uutta. Toinen tärkeä työväline muutoksen keskellä on avoimuus, ja sen tärkeänä aisaparina rehellisyys. Mitä avoimemmin ja rehellisemmin pystyt viestimään sitä paremmin muutoksen keskellä elävät ihmiset voivat kohdata pelkojaan. Pelot kohdattuaan ihmisen on aina helpompi jatkaa eteenpäin, kyseenalaistaa, valita ja valmistella tarvittavat päätökset. Ole siis rohkea, viesti avoimesti ja rehellisesti. Avoin muutosviestintä kannattaa, saat huomata, että asiat etenevät nopeammin toivottuun lopputulokseen ja saattaa syntyä jotain aivan uutta, suunniteltua parempia lopputuloksia.

Elämme aikaa, jossa kaikki rakenteet ovat turbulenssissa sekä yksityisellä että julkisella puolella. Yhteisöt ja yksilöt, jotka ovat rakentaneet turvallisuuden tunteensa vakiintuneisiin rakenteisiin, joutuvat kohtaamaan yllättäviä asioita. Mikään instituutio tai kokonaisuus ei ole koskematon, esimerkiksi kaikkien julkisten toimijoiden  rahoitus on uhattuna tai pienenemässä. Omassa työssäni julkisen ja yksityisen rajapinnassa havaitsen useampaa eri reagointitapaa, joista ehkä kolme on syytä nostaa esiin: 1. poterotekniikka - puolustetaan omaa rakennetta kokonaisuuden edun uhalla, usein mollaamalla ja kyseenalaistamalla muiden olemassaoloa 2. populistinen ujutustekniikka - pyritään manipuloimaan mielipidettä oman edun suuntaan etsimällä kokonaisuudesta kaikille mieluisinta "todellisuutta", joka tuo itselle eniten etuja 3. verkostoituminen - aktiivinen yhteistyön hakeminen ja verkostojen kutominen yhteisen tavoitteen edistämiseksi, joka nähdään Suomi-tasoisena missiona, jossa vahvat alueet varmistavat elinvoimaisen Suomen. Itse suosin 3. tekniikkaa ja mielestäni olen havainnut samaa liikettä ympärilläni, yhteistä tavoitetta etsitään ja luodaan toimintatapoja yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Todennäköistä on, että 1. ja 2. tekniikalla toimivat tahot kohtaavat muutoksen kaikkein valmistautumattomimpina, koska rakenteiden mullistuessa toimintatavat ratkaisevat selviytymisen ja menestymisen Suomen uudessa nousussa. 

Petroskoissa taas. Tasavalta valmistautuu 90-vuotis juhliin ja kaupungissa on uusi Suomi-ravintola. Tällä kertaa poikkeuksellisesti matkustin yksikseni sopimaan kaikista projektiini liittyvistä toimenpiteistä ja lyömään aikatauluja lukkoon.

Laatokan rantoja pitkin ajelessa mietin, miten kaunis onkaan karjalainen maa. Täällä kun kerran käy sen muistaa aina ja on ilo palata takaisin huonosto tiestä huolimatta.

Odotan jännityksellä palavereita, joiden tarkoituksen on lisätä kulttuurimatkailijoiden virtaa Petroskoin suuntaan. Huomenna menenkin Kansalliseen (suomalaiseen) teatteriin. Tavoitteena on matkan aikana myös synnyttää korkeimman johdon keskuudessa tahtotilaa sille, että karjalaiset managerit voisivat perustaa yhteistyöyrityksen kulttuurivientiä varten Suomen puolelle edistämään länteen suuntautuvaa kulttuurivientiään.

Palavereiden sujutta erinomaisen hyvin lopulta käytännön toiminnot jäivätkin hiukan vajaiksi. Oletettavasti minä en osannut ohjeistaa tarpeeksi tarkkaan, mutta tästä on hyvä jatkaa oppia:) Yhteistyö ei ole mikään helppo laji.

Yksi tärkeimmistä opeistani muutosjohtajana lienee se, että pelkoa tulee poistaa ja lievittää kaikin tavoin. Pelko on elämää tuhoava voima, josta hoitamattomana seuraa vihaa, katkeruutta ja toivottomuutta. Miten pelkoa sitten poistetaan ja turvallisuuden tunnetta lisätään? Usein kysymys on hyvin yksinkertaisista asioita, kuten arjen sujuvuudesta, mahdollisuuksien kentän avaamisesta ja yksinkertaisesti siitä, että joku välittää, kuuntelee ja ehkä jopa tekee tekoja, jotka antavat uskoa. Elämässä on loppujen lopuksia aika vähän asioita, joita oikeasti kannattaa pelätä. Ihmiset selviävät käsittämättömiltäkin tuntuvista katastrofeista ja työelämän muutokset ovat kuitenkin vain asioita, jotka on selvitettävissä ja järjestettävissä. Parhaimmillaan työelämässä tapahtuva muutos on sysäys uuteen ja entistä parempaan. Oma usko ja luottamus sekä kyky unelmoida vievät meitä kohti uusia päämääriä, hyvällä tuulella, vaikka keskellä muutoksen myrskyä.

Huhtikuu lähenee loppuaan ja yksi kvartaali on jälleen takana. Liike-elämän puolella vaikuttaessani kvartaalit olivat kohtalonhetkiä, joissa tehtiin tarvittavat päätökset, että seuraava kvartaali sujuisi suunnitellusti. Kvartaali on ihmisen ajassa ja myös liike-elämän ajassa todella lyhyt jakso, mutta sen sujuminen voi ratkaista paljon. Itse haluaisin tarkastella asioita pidemmillä jaksoilla. Kaksi vuotta on mielestäni lyhin jakso, jonka tulokset ovat havainnoitavia ja yleispäteviä. Vaikka olen tottunut tekemään kvartaalituloksia, niin uskon, että todellisien tuloksien synnyttämiseen edes kaksi vuotta ei riitä, tarvitaan kymmenien vuosien tarkastelujakso. Kymmenen vuoden jakso, jonka lopussa näkyy selkeästi asetettu päämäärää, voidaan sitten jakaa kavartaaleihin, etenemisrasteihin. Ennakoinnin menetelmät ovat tulleet avuksi päätöksentekoon ja näissäkin menetelmissä näkyy evoluution merkityksellisyys. Kaikki muutokset tapahtuvat vaiheittain. Muutokset tekemisessä on kuitenkin tärkeää, että yhteinen päämäärä on selvillä ja sen määrittämiseen kannattaa käyttää aikaa. Hyvä ennakointikin edellyttää päämäärän määrittämistä, sen jälkeen etenemisrastit, kvartaalit on helpompaa merkitä ja sitouttaa ihmiset tekemään töitä kohti yhteistä tavoitetta.