Petroskoissa taas. Tasavalta valmistautuu 90-vuotis juhliin ja kaupungissa on uusi Suomi-ravintola. Tällä kertaa poikkeuksellisesti matkustin yksikseni sopimaan kaikista projektiini liittyvistä toimenpiteistä ja lyömään aikatauluja lukkoon.

Laatokan rantoja pitkin ajelessa mietin, miten kaunis onkaan karjalainen maa. Täällä kun kerran käy sen muistaa aina ja on ilo palata takaisin huonosto tiestä huolimatta.

Odotan jännityksellä palavereita, joiden tarkoituksen on lisätä kulttuurimatkailijoiden virtaa Petroskoin suuntaan. Huomenna menenkin Kansalliseen (suomalaiseen) teatteriin. Tavoitteena on matkan aikana myös synnyttää korkeimman johdon keskuudessa tahtotilaa sille, että karjalaiset managerit voisivat perustaa yhteistyöyrityksen kulttuurivientiä varten Suomen puolelle edistämään länteen suuntautuvaa kulttuurivientiään.

Palavereiden sujutta erinomaisen hyvin lopulta käytännön toiminnot jäivätkin hiukan vajaiksi. Oletettavasti minä en osannut ohjeistaa tarpeeksi tarkkaan, mutta tästä on hyvä jatkaa oppia:) Yhteistyö ei ole mikään helppo laji.