Innovaatiotoiminnassa on havaittu, että parhaat innovaatiot tulevat odottamattomista suunnista, niiltä ihmisiltä, joiden perinteisesti ajateltuna olettaisi olevan vähiten kiinnostuneita innovoinnista tai joita ei yleensä oteta mukaan innovaatioita tuottaviin ryhmiin. Mitä tästä tulisi oppia? Mihin suuntaan meidän tulisi viedä toimintaamme? Oppi 1. jokainen ihminen on arvokas, jokainen ihminen on luova, kun hänelle annetaan mahdollisuus. Oppi 2. luovuutta korostaviin innovaatioryhmiin tulee kutsua ihmisiä yhä laajemmalla osaamis/kokemusperustalla. Oppi 3. Käyttäjät, asiakkaat, kollegat, kaupunkilaiset, kuntalaiset jne. eli kaikki ongelmiin/ratkaistaviin asioihin törmäävät ihmiset tulisi tuoda ratkaisijoiksi. Meidän innovaatioympäristön vaikuttajien tulisi luoda keinoja ottaa jokainen ihminen tavalla tai toisella mukaan yhdessä tekemiseen, mikä parhaimmillaan tuottaa uusia innovaatioita tai ainakin hyviä ratkaisuja olemassa oleviin ongelmiin. Sosiaalinen media erilaisine härpättimineen on yksi tapa, mutta mitä muuta tarvitsemme mahdollistaaksemme innovaatiotoiminnan aivan kaikille? Kaikille avoimet työpajat ja kohtaamispaikat voisivat olla yksi tapa. Avaamme ensi keväänä ns. elämyshuoneen Puistokatu 3:seen, jonka yksi toimintatapa on avoimuus kaikille. Tavoitteemme on saada aktivoitua jokainen kulkija mukaan toimintaan jollakin tavalla. Aktivoimisen yksi avain on todennäköisesti siinä, että jokainen mukaan tulija kokee itsensä arvostetuksi ja tärkeäksi omana itsenään.

Työskentelimme kaksi ensimmäistä viikon työpäivää työpajassa yhdessä paikallisten matkailuyrittäjien, rahoittajien, sidosryhmävaikuttajien ja kehittäjien kanssa. Työskentelyn pääotsikkona oli "Järvielämyksistä liiketoimintaa". Tavoitteena oli luoda yhteistyölle pohjaa ja yhteistä tahtotilaa. Työmenetelmänä käytimme yhtä projektisuunnittelun menetelmää GOPP (Goal Oriented Project Planning). Pellervo Kokkonen Innovaatiokeskukselta on menetelmän sertifioitu ohjaaja ja mentelmää on käytetty menestyksellä osaakiskeskusohjelman hankesuunnittelussa yhteisen tahtotilan luomiseksi. Työskentelymetodin järjestelmällisyys ja vetäjän osaaminen varmistivat, että yhteisessä työskentelyssä päästiin konkreettisiin toimenpiteisiin asti. Vetäjän myönteinen toimintaote mahdollisti sen, että kahden päivän ajan vallitsi yhteinen usko ja luottamus onnistumiseen yhteisen tekemisen synnyttämisessä. Yhteistyön esteitä läpi käytäessä purettiin monia turhaumia, koska yhteistyötä on yritetty ennenkin kyynisyyteen asti. Työpajasta lähti liikkeelle monta myönteisyyden lähettilästä, joille jatkotyöskentelyssä haetaan konkreettisia työkaluja positiivisten toimintaverkostojen luomiseen. Päämäärä on tiedossa, uskomukset omasta ympäristöstä, alueesta, toimijoista ja omasta toiminnasta paranemassa ja tunnetila myönteinen. Myönteisyyden epidemian levittäminen on alkanut. Tämän epidemian osalta voi todeta, että tartutamme tämän ilolla!

Miten uutta syntyy? Miten muutos konkretisoituu? Olen ollut näiden kysymysten pohtijana ja ratkaisujen etsijänä työelämän rajapinnoilla yli 20 vuotta. Vastauksia on yhtä monia kuin tilanteita, mutta on muutamia yhteisiä kysymyksiä, joihin vastaukset löytämällä eteneminen on mahdollista. Uudelle on raivattava tilaa, on pystyttävä luopumaan. Pystyäkseen luopumaan tulee tiedostaa, mistä ainakin kannattaa luopua. Ratkaiseva kysymys tässä vaiheessa on: "Mikä estää muutoksen? Mikä on minun esteeni? Mikä on tämän yhteisön este?". Kun esteet on kyetty löytämään ja nimeämään on aika pohtia, onko joku niistä tarpeellinen vai voidaanko kaikista luopua? Kun ne esteet, joista voidaan luopua ja ollaan valmiita luopumaan on nimetty, alkaa se vaikein vaihe eli toimintasuunnitelman laatiminen esteistä luopumiselle. Mitä minun tai yhteisöni täytyy pystyä tekemään, että este häviää? Kaikki edellä kuvattu kuulostaa yksinkertaiselle ja selkeällä, mutta ihmisten maailmassa luopuminen on aina vaikeaa ja sitä vaikeammaksi se muuttuu, mitä abstraktimpi asia on kyseessä. Muutosta estävistä ajatuksista ja uskomuksista luopuminen on kaikkein vaikeinta. Usein uskomuksen avulla siirretään vastuuta muutoksesta muille, itsen tai oman yhteistön ulkopuolelle. Tyypillisiä tämän tilanteen kommentteja ovat: "kyllähän minä, mutta kun ne toiset...", "joku muu ei taaskaan hoitanut omaa osaansa" jne. Oman toiminnan muuttumattomuudelle löytyy lukuisia syitä oman toiminnan ulkopuolelta. Tärkeää olisikin hyväksyä, että pystymme vaikuttamaan lähes kaikkeen oman toimintamme kautta. Hyvä artikkeli aiheesta löytyy Kauppalehden numerosta 209, perjantai 30.10.2009, sivuilta oma raha 18 -19. Riitta Viljamaa: "sijoita nyt itseesi".