Joulu toimi hidastavana katalyyttinä muutoksella, joka ohjaa tekemään päätöksiä ja selkeää fokusointia vuodelle 2010. Tiimimme teki loistavaa pohjatyötä vuoden 2009 aikana ja vuodesta 2010 tulee hedelmien keräämisen ja onnistuneen sadonkorjuun vuosi. Sähköinen liiketoiminta ja sen kehittäminen käyttäjälähtöisesti tulee olemaan pääkeskittymisen kohde. Onnistumista mitataan sekä uuden liiketoiminnan syntymisenä että olemassa olevan liiketoiminnan kasvun ja kehittymisen kautta. Välineet alkavat olla kunnossa ja roolit ovat selkeytyneet tietyille vastuualueille ja henkilöille. Flow tila, luova onnistumisen prosessi syntyy varmimmin huolellisen suunnittelun ja inspiraation tukemana. Tänään saimme jo kokea hetkellisesti Flow -pörinää, aavistusta tulevasta. Tärkeimmässä roolissa tulevat olemaan ankkuroivat kumppanimme eli verkostoyrittäjämme, joiden kanssa toimintamalleja on yhdessä luotu ja hiottu. Vuodesta 2010 tulee hieno, onnistumisten vuosi meille kaikille!

Tein viikonvaihteessa muutaman työyhteisöanalyysin otsikolla "erilaisuuden rikkaus". Havahduin jälleen kerran tietoisuustyökalujen viisauteen. Mitä tietoisemmin havainnoimme itseämme ja ympäristöämme, sitä sujuvammin kykenemme rakentavaan yhteistyöhön eri tahojen kanssa. Tietoisuus itsestä voi tuntua pelottavalle, koska se pakottaa tarkastelemaan omia totunnaisia toimintamallejaan ja uskomuksiaan uudella tavalla avoimesti ja rehellisesti. Vastuuta omista epäonnistumisista tai onnistumisista ei voi sysätä muiden niskoille vaan on rohkeasti lähdettävä siitä, että kaikki vastuu on minulla itselläni. Vastaan itse ajatuksistani, tunteistani, toiminnastani, erilaisuudestani ja tätä kautta myös ympäristön reaktioista minuun. Jatkuva hyökkääminen ulkopuolista ns. vihollista vastaan on kuluttavaa sekä itselle että työyhteisölle, kun kuitenkin suurin vihollisemme löytyy sisältämme. Tietoisuustyökalut auttavat myös hahmottamaan ihmisenä olemisen samuutta, näennäinen erilaisuua kätkee sisälleen salaisuuden - olemmekin kaikki loppujen lopuksi hyvin samanlaisia. Erot ovat vain pintaa, osa selviytymisstrategiaamme tämän maailman myrskyissä ja suvantopaikoissa. Toiminnassamme ilmenevät erot ovat parhaimmillaan luovuuden lähde ja voimavara. Varsinkin kun muistaa, että minussa on kaikki, mikä tuossa toisessakin. Ilmennän asioita eri tavoin, mutta halutessani voin olla hän tai sinä tai vain tuttu minä.

Kirjoitan parhaillaan juhlapuhetta huomiseen Enonkosken Itsenäisyyspäivän juhlaan. Samalla mietin itsenäisyyden merkitystä itselleni ja sille toimintaympäristölle, jossa itse vaikutan. Suomalainen innovaatioympäristö on ollut viime aikoina julkisuudessa ulkoisen arvioinnin kautta. Monet asiat ovat meillä ainutlaatuisen hyvin ja mm. koulutuspolitiikkamme ja koulujärjestelmämme tarjoaa kaikille hyvät lähtökohdat luovuuteen ja innovointiin. Itsenäisyys on tarjonnut ja tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää maailmalta parhaat käytännöt ja pieni toimintaympäristömme mahdollistaa ketteryyden, jolla muutosta voidaan tehokkaasti hyödyntää. Itsenäisyyden haasteellisena kääntöpuolena on jonkinlainen käänteinen patriotismi, tarve eristäytyä, sulkeutua ja pitää omaa muita parempana. Ehkä haaste ei olisi tällä suunnalla niin suuri, jos eristäytyminen ja siiloutuminen tapahtuisi vain valtakunnan tasolla, mutta kehityksen jarruksi sen tekee pirstaloiva vaikutus pienillä ja suuremmillakin seuduilla. Kuntarajat, läänien rajat, maakuntien rajat, organisaatioiden rajat..., voivat olla yllättävän vaikeita ylittää. Toivoa kuitenkin on itsenäisen Suomen uudet sukupolvet harjoittelvat rajattomuutta erilaisissa sosiaalisissa medioissa. Sielläkin haasteeksi tulee toisten arvostaminen. Arvostamalla toisia itsenäisyydestä tulee voimavara, joka mahdollistaa jakavan vuorovaikutuksen, joka mahdollistaa luovuuden ja esimerkiksi uudet toimintatavat; arvoinnovaatiot.