Elämme ihmeellistä aikakautta. Työvälineemme ja työtapamme uudistuvat nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Erilaiset tehokkuuden parantamista lupaavat työvälineet ovat helposti ja edullisesti kaikkien saatavilla. Tarkoittaako tämä, että saamme enemmän aikaan? Näkyykö tämä parempina työsuorituksena tai tuloksina? Onko päätöksentekomme nopeampaa? Ihannemaailmassa näin varmasti olisi, mutta käytännön elämässä törmätään lukuisiin haasteisiin. Järjestelmiä käyttävät ihmiset, joiden omaksumiskyky on rajallinen. Jos yhden järjestelmän omaksumiseen menee n. puoli vuotta, niin usein jää tehokkaaksi työskentelyajaksi n. puoli vuotta, jos järjestelmä jälleen uudistuu vuoden päästä. Järjestelmien tehokkuus on myös kiinni ihmisten käyttämästä ajasta eli mikään järjestelmä ei palvele, jos ihmiset eivät hoida omaa osuuttaan tiedon syöttämisessä/jalostamisessa. Lisäksi lisäongelmia tuovat eri järjestelmien rajapinnat, jotka eivät välttämättä keskustele sujuvasti keskenään. Tieto ei siirry ilman ihmistä, ilman käytettyä työaikaa. Huomioita tulisikin kiinnittää erityisesti toimintamalleihin ihmisten välissä, ihmisten muutosvalmiuksien ja oppimisvalmiuksien parantamiseen, järjestelmien käyttäjälähtöisyyteen ja rajapintojen toimivuuteen.

Usein liike-elämän puolella vähätellään tunteiden merkitystä osana menestyvää liiketoimintaa. Ihminen ei ole kone ja jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvin samankaltainen; tunteet rakentavat meistä sen ihmisen, joka olemme vapaa-ajalla ja työssä. Tunteiden kautta innostumme tai masennumme,  motivoidumme tai turhaudumme. Suorituskeskeisessä yhteiskunnassamme usein yritämme paeta tilanteita, joissa olisi mahdollisuus käsitellä asioita myös tunteiden kautta. Pakeneminen näkyy usein ylikriittisyytenä ja ärtyisyytenä. Tehokkuuden näkökulmasta tällainen toimintamalli on kuitenkin yllättävän tuhoisa. Aikaa kuluu ärtyneisyyden nieleskelyyn, ärtyneisyyden työstämiseen ja toisten tuomitsemiseen, kun sen sijaan voisi olla mukana tilanteessa, elää sen läpi, kannustaa toisia ja samalla tarjoaa itselleen mahdollisuuden oppia toisilta. Tunti löyhästi ohjattua eli mahdollistettua tunnetyöskentelyä tuplaa kokeellisten laskelmieni mukaan työsuorituksen tehokkuuden, mikä taas tarkoittaa viikkotasolla yhtä kokonaista tehopäivää. Jos esim. maanantaisin puretaan syntyneitä turhaumia ja työstetään oikea tunnetila tekemiseen koko viikoksi, niin vähennetään päivittäisiä turhaumahetkiä ja pystytään keskittymään oleelliseen motivoituneesti.