Olen elänyt edeltävän viikon mielenkiintoisissa tunnelmissa; osin luopumista, osin luovuttamista ja osin luomista. Olen saanut virallisesti vastuuvapauden Teknologiapuiston toimitusjohtajan tehtävistä, yritys sulautuu osaksi kaupunkikonsernin kiinteistöyhtiötä, ja osa vuonna 2008 aloittamastani työstä saavuttaa tietynlaisen päätepisteen. Olo on haikea, kuten luopumiseen kuuluu, mutta samanaikaisesti odottava - uudistumiselle jää tilaa. Aloitin oman uudistumiseni siirtämällä virallisen työpisteeni Teknologiapuistosta Innovaatiokeskuksen tiloihin - itäiseltä puolelta kaupunkia aivan ydinkeskustaan. Käytännössä olen työskennellyt keskustan tukikohdasta suurimman osan työajastani vuosina 2008 - 2009, mutta nyt minulla on ensimmäistä kertaa Puistokadulla oma työpöytä, arkistokaappi ja kohta myös laatikosto. Maisema on uudistunut, kun käännän katseenii vasemmalle katselen Savonlinnan Kauppatorille, näen höyrylaivat ja Saimaan. Kun käännän katseeni oikealle näen Olavinkadun, Savonlinnan pääväylän, jota kautta kaikki liikenne saarillamme kulkee. Samalla siivoan arkistojani, puhaltelen pölyjä ja kertaan aikaansaannoksiani, aloituksiani ja selvityksiäni. Mottoni on ollut Coelhon sanoin: "Tärkeät asiat pysyvät aina, pois pyyhkiytyvät ne joita luulimme tärkeiksi, mutta jotka ovat hyödyttömiä kuin harhaluulo kyvystä hallita rakkauden energiaa." Pyrin siis myös luovuttamaan, tunnistamaan hyödyttömän, luottamaan.  Samanaikaisesti kertaan vuonna 2008 luomaani visiota Savonlinnan seudun elinvoimaisesta tulevaisuudesta, tuotan siihen uutta tavoitteellisuutta ja luon itseeni täydellistyvästä päämäärästä kumpuavaa tunnetta, jota voisin kuvata myös Coelhoa, sanojen alkemistia lainaten - Työn kunnioittamisesta: "Velvollisuus muuttuu eräänlaiseksi omistautumiseksi, äärettömäksi rakkaudeksi ihmisiä kohtaan, ja me käymme taistelemaan kaiken sen puolesta minkä toivomme tapahtuvan." Kontekstini on uudistunut, päämääräni täydellistynyt ja emootioni selkeytyneet - olen mahdollisesti voimaantumassa:-)

Viime päivinä on käynnistynyt monta mielenkiintoista keskustelua erilaisilla areenoilla. Suomi on kriisissä, miten sieltä astutaan kohti tulevaisuutta? Mikä on kansamme päämäärä, joka luo yhteisen tekemisen kipinän? Talvisodan päättymisestä tuli eilen kuluneeksi 70 vuotta, silloin meillä kansakuntana oli yhteinen päämäärä, joka vei uskomattomiin saavutuksiin. Käsite "talvisodan henki" elää Suomessa ja maailmalla. Miten talvisodan henki tuodaan tähän hetkeen? Juha Siitosen määrittelemässä voimaantumisen teoriassa tunnistetaan muutamia perusväittämiä, joihin vaikuttamalla luodaan uutta: 1. uskomukset (konteksti, minä) 2. päämäärät 3. emootiot. Yhteistyön tason parantamisen kaikkein haastavimmaksi osa-alueeksi on omassa kokemuspiirissäni osoittautunut uskomustemme voima. Usko voi siirtää vuoria, uskomusten muutos antaa mahdollisuuden muutokselle. Uskomusten muutos voisi synnyttää kukoistavan Suomen, uuden ajan "talvisodan hengen"? Kukoistavan Suomen synnyttämiseen Himanen antaa toimintamallit tällä viikolla julkaistussa kirjassaan. Kirjassa on lueteltu muutama kärkihanke. 1. Suomen on noustava puhtaan ympäristö- ja energiatalouden edelläkävijämaaksi 2. On panostettava liikkumiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin 3. On luotava edellytykset humanismin ja taiteen kukoistukselle. Kaikissa kolmessa on kysymys toimintakulttuurin muutoksesta, työkulttuurissa on panostettavat 100 % ihmisarvoon ja oppimiskulttuurissa on panostettava 100 % ihmisarvoon. Ihmisarvolähtöinen toimintakulttuuri edellyttää uskomusjärjelmän muutosta. ihminen on arvokas sellaisenaan, itsenään, joka mahdollistaa ihmisen kasvun arvokkaasti kohti kukoistusta , kohti vahvaa itseluottamusta (= varmuus omasta arvosta ja pätevyydestä).Voimaantumisen teoriaan pohjautuvia menetelmiä hyödyntämällä mahdollistetaan perusta ihmisten ja yhteisöjen vahvistumiselle ja voimavarapotentiaalin vapautumiselle (tämän ajan "talvisodan hengelle"). Tätä kautta mahdollistuu luovuus, intohimo ja inspiroituminen monitieteisesti, mitä vahvistetaan monipuolisella, vahvasti taiteisiin pohjautuvalla kulttuurilla. Voimaantumisen teoriaan pohjautuva työkalupakki mahdollistaa Suomen kukoistuksen.