Elämme ihmeellistä aikakautta. Työvälineemme ja työtapamme uudistuvat nopeammin kuin koskaan aikaisemmin. Erilaiset tehokkuuden parantamista lupaavat työvälineet ovat helposti ja edullisesti kaikkien saatavilla. Tarkoittaako tämä, että saamme enemmän aikaan? Näkyykö tämä parempina työsuorituksena tai tuloksina? Onko päätöksentekomme nopeampaa? Ihannemaailmassa näin varmasti olisi, mutta käytännön elämässä törmätään lukuisiin haasteisiin. Järjestelmiä käyttävät ihmiset, joiden omaksumiskyky on rajallinen. Jos yhden järjestelmän omaksumiseen menee n. puoli vuotta, niin usein jää tehokkaaksi työskentelyajaksi n. puoli vuotta, jos järjestelmä jälleen uudistuu vuoden päästä. Järjestelmien tehokkuus on myös kiinni ihmisten käyttämästä ajasta eli mikään järjestelmä ei palvele, jos ihmiset eivät hoida omaa osuuttaan tiedon syöttämisessä/jalostamisessa. Lisäksi lisäongelmia tuovat eri järjestelmien rajapinnat, jotka eivät välttämättä keskustele sujuvasti keskenään. Tieto ei siirry ilman ihmistä, ilman käytettyä työaikaa. Huomioita tulisikin kiinnittää erityisesti toimintamalleihin ihmisten välissä, ihmisten muutosvalmiuksien ja oppimisvalmiuksien parantamiseen, järjestelmien käyttäjälähtöisyyteen ja rajapintojen toimivuuteen.