Olen elänyt edeltävän viikon mielenkiintoisissa tunnelmissa; osin luopumista, osin luovuttamista ja osin luomista. Olen saanut virallisesti vastuuvapauden Teknologiapuiston toimitusjohtajan tehtävistä, yritys sulautuu osaksi kaupunkikonsernin kiinteistöyhtiötä, ja osa vuonna 2008 aloittamastani työstä saavuttaa tietynlaisen päätepisteen. Olo on haikea, kuten luopumiseen kuuluu, mutta samanaikaisesti odottava - uudistumiselle jää tilaa. Aloitin oman uudistumiseni siirtämällä virallisen työpisteeni Teknologiapuistosta Innovaatiokeskuksen tiloihin - itäiseltä puolelta kaupunkia aivan ydinkeskustaan. Käytännössä olen työskennellyt keskustan tukikohdasta suurimman osan työajastani vuosina 2008 - 2009, mutta nyt minulla on ensimmäistä kertaa Puistokadulla oma työpöytä, arkistokaappi ja kohta myös laatikosto. Maisema on uudistunut, kun käännän katseenii vasemmalle katselen Savonlinnan Kauppatorille, näen höyrylaivat ja Saimaan. Kun käännän katseeni oikealle näen Olavinkadun, Savonlinnan pääväylän, jota kautta kaikki liikenne saarillamme kulkee. Samalla siivoan arkistojani, puhaltelen pölyjä ja kertaan aikaansaannoksiani, aloituksiani ja selvityksiäni. Mottoni on ollut Coelhon sanoin: "Tärkeät asiat pysyvät aina, pois pyyhkiytyvät ne joita luulimme tärkeiksi, mutta jotka ovat hyödyttömiä kuin harhaluulo kyvystä hallita rakkauden energiaa." Pyrin siis myös luovuttamaan, tunnistamaan hyödyttömän, luottamaan.  Samanaikaisesti kertaan vuonna 2008 luomaani visiota Savonlinnan seudun elinvoimaisesta tulevaisuudesta, tuotan siihen uutta tavoitteellisuutta ja luon itseeni täydellistyvästä päämäärästä kumpuavaa tunnetta, jota voisin kuvata myös Coelhoa, sanojen alkemistia lainaten - Työn kunnioittamisesta: "Velvollisuus muuttuu eräänlaiseksi omistautumiseksi, äärettömäksi rakkaudeksi ihmisiä kohtaan, ja me käymme taistelemaan kaiken sen puolesta minkä toivomme tapahtuvan." Kontekstini on uudistunut, päämääräni täydellistynyt ja emootioni selkeytyneet - olen mahdollisesti voimaantumassa:-)