November 22, 2009 / Sari Nyrhinen
Kommentit (0)
Innovaatiotoiminnassa on havaittu, että parhaat innovaatiot tulevat odottamattomista suunnista, niiltä ihmisiltä, joiden perinteisesti ajateltuna olettaisi olevan vähiten kiinnostuneita innovoinnista tai joita ei yleensä oteta mukaan innovaatioita tuottaviin ryhmiin. Mitä tästä tulisi oppia? Mihin suuntaan meidän tulisi viedä toimintaamme? Oppi 1. jokainen ihminen on arvokas, jokainen ihminen on luova, kun hänelle annetaan mahdollisuus. Oppi 2. luovuutta korostaviin innovaatioryhmiin tulee kutsua ihmisiä yhä laajemmalla osaamis/kokemusperustalla. Oppi 3. Käyttäjät, asiakkaat, kollegat, kaupunkilaiset, kuntalaiset jne. eli kaikki ongelmiin/ratkaistaviin asioihin törmäävät ihmiset tulisi tuoda ratkaisijoiksi. Meidän innovaatioympäristön vaikuttajien tulisi luoda keinoja ottaa jokainen ihminen tavalla tai toisella mukaan yhdessä tekemiseen, mikä parhaimmillaan tuottaa uusia innovaatioita tai ainakin hyviä ratkaisuja olemassa oleviin ongelmiin. Sosiaalinen media erilaisine härpättimineen on yksi tapa, mutta mitä muuta tarvitsemme mahdollistaaksemme innovaatiotoiminnan aivan kaikille? Kaikille avoimet työpajat ja kohtaamispaikat voisivat olla yksi tapa. Avaamme ensi keväänä ns. elämyshuoneen Puistokatu 3:seen, jonka yksi toimintatapa on avoimuus kaikille. Tavoitteemme on saada aktivoitua jokainen kulkija mukaan toimintaan jollakin tavalla. Aktivoimisen yksi avain on todennäköisesti siinä, että jokainen mukaan tulija kokee itsensä arvostetuksi ja tärkeäksi omana itsenään.