Kirjoitan parhaillaan juhlapuhetta huomiseen Enonkosken Itsenäisyyspäivän juhlaan. Samalla mietin itsenäisyyden merkitystä itselleni ja sille toimintaympäristölle, jossa itse vaikutan. Suomalainen innovaatioympäristö on ollut viime aikoina julkisuudessa ulkoisen arvioinnin kautta. Monet asiat ovat meillä ainutlaatuisen hyvin ja mm. koulutuspolitiikkamme ja koulujärjestelmämme tarjoaa kaikille hyvät lähtökohdat luovuuteen ja innovointiin. Itsenäisyys on tarjonnut ja tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää maailmalta parhaat käytännöt ja pieni toimintaympäristömme mahdollistaa ketteryyden, jolla muutosta voidaan tehokkaasti hyödyntää. Itsenäisyyden haasteellisena kääntöpuolena on jonkinlainen käänteinen patriotismi, tarve eristäytyä, sulkeutua ja pitää omaa muita parempana. Ehkä haaste ei olisi tällä suunnalla niin suuri, jos eristäytyminen ja siiloutuminen tapahtuisi vain valtakunnan tasolla, mutta kehityksen jarruksi sen tekee pirstaloiva vaikutus pienillä ja suuremmillakin seuduilla. Kuntarajat, läänien rajat, maakuntien rajat, organisaatioiden rajat..., voivat olla yllättävän vaikeita ylittää. Toivoa kuitenkin on itsenäisen Suomen uudet sukupolvet harjoittelvat rajattomuutta erilaisissa sosiaalisissa medioissa. Sielläkin haasteeksi tulee toisten arvostaminen. Arvostamalla toisia itsenäisyydestä tulee voimavara, joka mahdollistaa jakavan vuorovaikutuksen, joka mahdollistaa luovuuden ja esimerkiksi uudet toimintatavat; arvoinnovaatiot.