Tein viikonvaihteessa muutaman työyhteisöanalyysin otsikolla "erilaisuuden rikkaus". Havahduin jälleen kerran tietoisuustyökalujen viisauteen. Mitä tietoisemmin havainnoimme itseämme ja ympäristöämme, sitä sujuvammin kykenemme rakentavaan yhteistyöhön eri tahojen kanssa. Tietoisuus itsestä voi tuntua pelottavalle, koska se pakottaa tarkastelemaan omia totunnaisia toimintamallejaan ja uskomuksiaan uudella tavalla avoimesti ja rehellisesti. Vastuuta omista epäonnistumisista tai onnistumisista ei voi sysätä muiden niskoille vaan on rohkeasti lähdettävä siitä, että kaikki vastuu on minulla itselläni. Vastaan itse ajatuksistani, tunteistani, toiminnastani, erilaisuudestani ja tätä kautta myös ympäristön reaktioista minuun. Jatkuva hyökkääminen ulkopuolista ns. vihollista vastaan on kuluttavaa sekä itselle että työyhteisölle, kun kuitenkin suurin vihollisemme löytyy sisältämme. Tietoisuustyökalut auttavat myös hahmottamaan ihmisenä olemisen samuutta, näennäinen erilaisuua kätkee sisälleen salaisuuden - olemmekin kaikki loppujen lopuksi hyvin samanlaisia. Erot ovat vain pintaa, osa selviytymisstrategiaamme tämän maailman myrskyissä ja suvantopaikoissa. Toiminnassamme ilmenevät erot ovat parhaimmillaan luovuuden lähde ja voimavara. Varsinkin kun muistaa, että minussa on kaikki, mikä tuossa toisessakin. Ilmennän asioita eri tavoin, mutta halutessani voin olla hän tai sinä tai vain tuttu minä.